Kaikujen kimallus

Osta liput 

Osa konsertin lipputuloista lahjoitetaan Pidä Saaristo siistinä ry:lle.

Arvioitu kesto 1h 15min

Olli Mustonen (1967–)

Nonetto nro 2 (2000)

I Inquieto

II Allegro impetuoso

III Adagio

IV Vivacissimo

Tami Pohjola, viulu

Rebecca Roozeman, viulu

Triinu Piirsalu, viulu

Otto Antikainen, viulu

Annariina Jokela, alttoviulu

Charlotta Westerback, alttoviulu

Jonathan Roozeman, sello

Artturi Aalto, sello

Jasu Aalto, kontrabasso

Grażyna Bacewicz (1909–1969)

Kvartetto neljälle viululle (1949)

I Allegretto

II Andante tranquillo

III Molto allegro

Otto Antikainen, viulu

Triinu Piirsalu, viulu

Rebecca Roozeman, viulu

Tami Pohjola, viulu

Dmitri Šostakovitš (1906–1975)

Pianokvintetto g-molli op. 57 (1940)

I Prelude

II Fugue 

III Scherzo

IV Intermezzo

V Finale

Rebecca Roozeman, viulu

Triinu Piirsalu, viulu

Charlotta Westerback, alttoviulu

Jonathan Roozeman, sello

Iivari Aalto, piano

Jokaisesta konserttilipusta lahjoitetaan 1 € Pidä Saaristo siistinä ry:n toiminnalle. 

RADALLA-festivaalin tekstit pohjautuvat taiteellisten johtajien Artturi ja Iivari Aallon keskusteluihin esitettävistä teoksista ja festivaalin tematiikasta. 

Tämän vuoden festari esittelee monipuolisen ohjelman, joka kietoutuu kansanmusiikin ja Olli Mustosen sävellysten ympärille.

Avajaiskonsertissa Artturi ja Iivari Aalto lupaavat kuulijoille alkuvoimaista ja säväyttävää musiikkia, jonka kautta voi käsitellä myös vaikeita tunteita.

Artturi: “Olli Mustosen musiikissa on naulitsevaa intuitiivisuutta, joka pitää äärimmäisen hyvin otteessaan. Sävellyksistä löytyy pieniä säkenöiviä liikkeitä ja motiiveja, jotka antavat musiikkiin oman mausteen. Vaikka Mustosella on vaikutteita monilta suurilta säveltäjiltä, on musiikki aina omintakeista ja tunnistettavaa. Kun soitan Nonettoa, tunnen olevani osa jotain suurempaa – kuin astuisin sisälle musiikkiin ja sen vietäväksi.”

Iivari: “Olen ihaillut Ollin uniikkia pianonsoittoa ihan nuoresta lähtien. Hänellä on selkeä oma maailma hahmottaa musiikkia. Sävellyksissä on impulsiivisuutta ja alkuvoimaa, jotain selittämätöntä.”

Artturi: “Nonetossa on teemaan sopivia kansanmusiikkivaikutteita. On häikäisevää, miten hyvin Olli kirjoittaa jousille. Nonetto on sävelletty soittajille tasaväkisesti, joten kaikki saavat olla kokonaisuudesta vastuussa. Kontrabasso antaa omanlaisen twistin ja tuo lisää syvyyttä. Tietty suomalaisuus, sibeliaanisuus, hehkuu siellä.”

Artturi: “ Grażyna Bacewiczia olemme esittäneet ennenkin, ja minusta hän on yksi parhaita oman aikansa kamarimusiikkisäveltäjiä. Viulukvartetto ei kuulosta ollenkaan diskanttivoittoiselta, vaan siinä on syvyyttä. Bacewiczin musiikki säväyttää joka kerta.“

Iivari: ”Bacewiczin tuotannon laajuus ja monipuolisuus on jotain ihan käsittämätöntä, ja varhaiset teokset kuulostavat täysin erilaisilta kuin myöhäiset. On kiehtovaa, miten hän kulkee eri tyylien kautta, ja jokaisessa teoksessa avautuu uusi, vaikkakin tunnistettava maailma.”

Artturi: “Teoksessa on viulisteille myös sosiaalinen haaste: se toimii ikään kuin yhteisön rakentajana. Yksilösuorituksen sijaan pitää keskittyä pitämään hauskaa viulistiystävien kanssa.”

Iivari: “Kvartetto toimii myös siltana Mustosen ja Šostakovitšin välillä. Siinä on kansanmusiikkivaikutteita ja tanssillisuutta, mutta myös linkki Neuvostoliittoon. Tämän välipalan aikana voi valmistautua siihen, että seuraavat puoli tuntia uppoudutaan johonkin suurempaan.”

Iivari: “Šostakovitšin Pianokvintetto g-molli op. 57 on festariklassikko. Se on mahtava ja musertava teos. 1940 elettiin nihkeitä aikoja, ja se kuuluu selkeästi tässä teoksessa. Tämä ei ole mikään hyvän fiiliksen rallattelu, vaan aikamoinen matka sekä kuulijalle että esittäjälle.”

Artturi: “Šostakovitš yritti säveltää pianokvintettoa aikaisemminkin. Alun perin tästä teoksesta piti tulla jousikvartetto. ”Šostakovitš vaihtoi soitinnusta ja lisäsi mukaan oman instrumenttinsa pianon. Näin hän sai mahdollisuuden matkustaa pois Neuvostoliitosta, koska soitti kokoonpanossa, joka esitti teosta ulkomailla. Kvintetto on osa suurempaa ja ajankohtaista kokonaisuutta tällä festivaalilla. Kun se soi, ymmärrän, miten musiikki kuljettaa läpi elämän myllerrysten ja antaa tilaa tunteille, jotka ovat joskus vaikeita kohdata. Lavalla on nyt sellainen porukka, että olen mielellään yleisön joukossa kuuntelemassa.”

Kuva: Susanne Helasvuo