LUMO
Avajaiskonsertissa tempaudutaan ranskalaisen musiikin maailmaan. Luvassa on värikylläisiä näkyjä ja aistien herkkyyttä!
Paikka & aika
15. maalisk. 2024 klo 19.00
Espoon tuomiokirkko, Kirkkopuisto 5, 02770 Espoo, Suomi
Tietoa tapahtumasta
Kesto: 1h
Claude Debussy: L’isle joyeuse
Maurice Ravel: Johdanto ja allegro harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille
Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle
Maurice Ravel : Sonaatti viululle ja sellolle
Esiintyjät:
Iivari Aalto, piano
Hilda Kunnola, harppu
Janette Leván, huilu
Jussi Uuksulainen, klarinetti
Rebecca Roozeman, viulu
Otto Antikainen, viulu
Charlotta Westerback, alttoviulu
Artturi Aalto, sello
Festivaaliviikonlopun ensimmäiseen konserttiin taiteelliset johtajat Artturi ja Iivari Aalto ovat valikoineet mielimusiikkiaan: estetiikaltaan ihastuttavaa ranskalaista impressionismia. Ohjelmaesittelyt koostuvat veljesten keskusteluista, joissa käydään läpi teosten alkuperää ja henkilökohtaista suhdetta niihin.
Claude Debussy: L’isle joyeuse
Artturi: Tämä soolopianoteos on vähän yllättäen oma valintani konserttiohjelmaan. Se oli ensimmäisiä hetkiä nuoruudessani, kun konkretisoitui musiikin merkitys omassa sen hetkisessä elämässä ja mahdollisessa tulevaisuudessa. Se teki nuoreen itseeni tosi ison vaikutuksen. Ajattelin, että olisi hauskaa ottaa teos ohjelmaan – ja tietysti Iivarin soittamana.
Iivari: “Ilojen saari” ammentaa vielä romantiikan aikakaudesta. Se herättää selkeitä mielikuvia ja tunteita ja se onkin sävelletty Debussyn senhetkisen ihmissuhdeyrityksen keskellä. Kappale kuvaa sitä suhdetta, sen tunnekuohuntaa ja kaikkia iloja, mitä rakastumiseen liittyy. Ei niinkään mitään lapsekasta onnellisuutta tai auringonpaistetta, vaan siinä mennään henkilökohtaisiin tunnevyöryihin enemmän kuin muissa tämän konsertin teoksissa.
Maurice Ravel: Johdanto ja allegro
Iivari: Tässä Ravelin teoksessa kuuluvat taas ihan selkeästi tuulen puuskat ja lintujen laulut. Itselleni tulee mieleen siitä heti ranskalainen impressionismi maalaustaiteessa.
Tässä konsertissa kuullaan mm. harppua. Halusimme jatkaa monipuolisten kokoonpanojen esittelyä, kun saimme siitä ensimmäisen festarin yleisöltä hyvää palautetta. Lisäksi on hienoa, että heti avajaiskonsertissa päästään kuulemaan kaikkia tällä festivaalilla soittavia muusikoita.
Artturi: Ravel sävelsi Johdannon ja allegron esittelemään uuden aikakauden pedaaliharppua. Se on harpulle merkittävimpiä teoksia ja esittelee ihan uudenlaiset mahdollisuudet sille.
Iivari: Perinteisissä kokoonpanoissa sointipalettien määrä on rajattu. Tällaisissa kokoonpanoissa kun jousien lisäksi on kaksi puhaltajaa ja vielä harppu, josta saa irti vaikka mitä, värien kirjo on todella laaja. Sointi on tosi orkestraalinen.
Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle
Artturi: Mietin aiempaa teosta, Ravelin Johdantoa ja allegroa, ja tätä Debussyn sonaattia: vaikka ne saattavat tuntua uniikeilta, juuri harpulle soittimena nämä soitinyhdistelmät ovat yleisimpiä. On kiva päästä esittelemään äänimaisemaa, josta on muodostunut tietynlainen standardi, vaikka se on monelle kuulijalle tuntematon.
Jos tällaisesta repertuaarista tulee hyvä olo, niin vinkkaan, että samanlaisille kokoonpanoille on olemassa myös suomalaista musiikkia vaikkapa Kaija Saariaholta.
Maurice Ravel: Sonaatti viululle ja sellolle
Artturi: Myös Ravelin Sonaatti viululle ja sellolle käsittelee aivan uudentyyppisiä tekniikoita, joita ei oikeastaan tavata kenenkään muun säveltäjän musiikissa. Esimerkkinä, mitä pizzicatolla voi tehdä. Sonaatti esittelee tunnelmaltaan neljä täysin erilaista osaa, joiden maailmat ovat omanlaisiaan.
Teoksena se on myös niin kinkkinen, ettei sitä hirveästi festivaaleilla kuule. Sitä pidetään jopa aika pelottavana esittää, enkä ole itse esimerkiksi kuullut sitä missään livenä. Tuohon aikaan sävelletyssä musiikissa on harvoin keksitty sellolle mitään erityistekniikoita. Ravel menee aina aistit ja tuntemukset edellä eikä piittaa sellon fyysisistä mahdollisista ominaisuuksista. Kun mennään taide ja estetiikka edellä, se tekee musiikin usein fyysisesti kömpelön tuntuisen soittaa. Harjoitelluista teknisistä asioista ei välttämättä ole tässä sellaista hyötyä kuin yleensä.
Iivari: Kaikki nämä avajaiskonserttiin valitut teokset ovat sellaisia, joissa on jotain henkilökohtaista enkä ole kuullut yhtään niistä koskaan livenä. On hauskaa nyt päästä toteuttamaan tällainen pitkäaikainen haave. Itse odotan konsertilta eniten Ravelin Johdantoa ja allegroa. Joskus monta vuotta sitten rakastuin Ravelin balettiin Daphnis ja Chloé, jossa on mielestäni tosi samanlaista meininkiä. Se on tavallaan kuin pienoismuoto siitä.
Artturin muisto:
“Olin juuri saanut Spotifyn ja tajusin, että siinä voi tehdä soittolistoja. Lisäsin Debussyn L’isle joyeusen soittolistalle niin monta kertaa, että aamulla kun heräsin, se soi edelleen. Se oli onnen ja turvan symboli.”
Kuva: Artturi Aalto