Pientä päivämusiikkia

Osta liput 

Arvioitu kesto 1h

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)

Eine kleine Nachtmusik KV525 (1787)

I Allegro

Tami Pohjola, viulu

Triinu Piirsalu, viulu

Annariina Jokela, alttoviulu

Jonathan Roozeman, sello,

Jasu Aalto, kontrabasso

Olli Mustonen (1967–)

Jehkin Iivana (2004)

Iivari Aalto, piano

Rebecca Clarke (1886–1979)

Three Movements kahdelle viululle ja pianolle (1909) 

I Prelude

II Danse Bizarre

Triinu Piirsalu, viulu

Tami Pohjola, viulu

Iivari Aalto, piano

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)

Divertimento D-duuri KV136 (1772)

I Allegro

II Andante

III Presto

Otto Antikainen, viulu

Rebecca Roozeman, viulu

Charlotta Westerback, alttoviulu

Artturi Aalto, sello

Matti Rautio (1922–1986)

Divertimento I (1955)

I Overture

II Lullaby

III Can-Can

Jonathan Roozeman, sello

Iivari Aalto, piano

RADALLA-festivaalin tekstit pohjautuvat taiteellisten johtajien Artturi ja Iivari Aallon keskusteluihin esitettävistä teoksista ja festivaalin tematiikasta. 

Tämän vuoden festari esittelee monipuolisen ohjelman, joka kietoutuu kansanmusiikin ja Olli Mustosen sävellysten ympärille.

Artturi ja Iivari ovat halunneet päästä esittämään Mozartin musiikkia RADALLA-festivaalin yleisölle jo pitkään. Päiväkonsertti tarjoilee musiikillista raikkautta ja kepeyttä. Luvassa on myös ainakin piipahdus karkkikauppaan. “Aikuisuudessa on parasta, että saa halutessaan syödä makeaa ennen suolaista.”

Iivari: “Kepeän rento päiväkonsertti tarjoaa kuulijoilleen raikasta musiikkia. Aluksi soitamme tuttua Mozartia: Allegron teoksesta Eine kleine Nachtmusik. Olemme halunneet Mozartia RADALLA-festivaalille alusta lähtien, ja nyt sitä saadaan.”

Artturi: “Olen ollut suuri Mozart-fani viime vuodet, ja erityisesti pianosonaatit ovat olleet merkityksellisiä. Muistan, miten vietin iltoja niitä kuunnellen. Kun nukahdin, ne jäivät soimaan taustalle, ja herätessäni keskellä yötä yritin tunnistaa, mikä sonaatti ja osa oli meneillään. Tämä leikki itseni kanssa oli aikuisiän etuoikeus, jonka olin lapsena uhannut toteuttaa. Mozartin musiikissa on yksinkertaisuuden neroutta.”

Iivari: “Jehkin Iivana on ensimmäinen kosketukseni Olli Mustosen musiikkiin soitettuna. Teoksessa on hieno kehityskaari, jossa kuljetaan yksinkertaisesta ja kepeästä meiningistä syvälle. Alun perin se on sävelletty kitaralle, mutta Mustonen on sovittanut sen pianolle. Mieleen piirtyy kuva suomalaisesta runolaulajasta, Jehkin Iivanasta, joka näppäilee kanteletta ja laulaa runoja.”

Iivari: “Rebecca Clarken Three Movements kahdelle viululle ja pianolle on levytetty ensimmäisen kerran vasta 2000-luvulla. On mahtavaa esittää tunnetun säveltäjän tuntemattomampaa ohjelmistoa. Teos on myös harvinainen kokoonpanoltaan. Omalta osaltani odotan esitykseltä vuoropuhelua, onhan vastassani kaksi viulistia.” 

Artturi: “Clarken musiikissa on lämpöä ja makeutta. Ajattelin lapsena, että aikuisuudessa on parasta, että saa halutessaan syödä makeaa ennen suolaista. Kun kuulin teoksen ensimmäisen kerran, mieleeni tuli karkkikauppa, jossa makea vie nopeasti nälän pois.”

Iivari: “Mozartin pianomusiikki edustaa minulle neroutta yksinkertaisuudessaan, ja vaikka se puuttuu festivaalin ohjelmistosta, löydän Mozartin tavasta kirjoittaa pianolle yhtäläisyyksiä kamarimusiikkiin.”

Artturi: “Mozartin oopperoita olemme molemmat kuunnelleet järjettömät määrät. Hienojen oopperoiden sijaan pitäydymme nyt Mozartin upeassa kamarimusiikkituotannossa, joka sopii muutenkin erinomaisesti päiväkonsertin ohjelmaan. Saamme kuulla valoisaa ja raikasta musiikkia. Ohjelmassa vertailuun pääsee myös kaksi erilaista divertimentoa.”

Iivari: “Päiväkonsertti päättyy Matti Raution Divertimentoon 1, joka tuo mukavasti esille suomalaisia sävyjä ja teemaan sopivia kansanmusiikkivaikutteita. On hienoa päästä esittämään sitä Jonathanin kaltaisen sellistin kanssa. Luvassa on tykitystä ja menevyyttä. Raution musiikki koskettaa.”

Artturi: “Halusimme valita Olli Mustosen rinnalle toisenkin suomalaisen säveltäjän. Rautiossa kuuluu yhteys luontoon. Divertimentossa päästään myös letkeisiin ja rempseisiin tunnelmiin.”

Kuva: Susanne Helasvuo