top of page

RANSKALAISIA NÄKYJÄ

Kuiskauksia, outoa kauneutta ja käsinkosketeltavia tunnelmia.

RANSKALAISIA NÄKYJÄ
RANSKALAISIA NÄKYJÄ

Paikka & aika

24. elok. 2024 klo 19.00

Kauklahden kappeli, Kauppamäki 1, 02780 Espoo, Suomi

Tietoa tapahtumasta

Osta liput 

Arvioitu kesto: 1h 15min

Magnus Lindberg (1958-):

...de Tartuffe, je crois pianolle ja jousikvartetille  (1981)

Camille Saint-Saëns (1835-1921):

Danse Macabre op. 40 viululle ja sellolle (sovitus: Cicely Parnas)  (1874)

Kaija Saariaho (1952-2023):

Aure viululle ja alttoviululle  (2011) 

Francis Poulenc (1899-1963):

Sonaatti FP 184 klarinetille ja pianolle  (1962)

I Allegro tristamente

II Romanza

III Allegro con fuoco

Lili Boulanger (1893-1918):

Deux pièces en trio: D’un soir triste, D’un matin de printemps viululle, sellolle ja pianolle  (1917-1918)

Esiintyjät: 

Rebecca Roozeman, viulu

Tami Pohjola, viulu

Pisku Ristiluoma, alttoviulu

Artturi Aalto, sello

Hanna Hujanen, klarinetti

Iivari Aalto, piano

Konsertissa ranskalainen musiikki saa seurakseen suomalaista musiikkia, jossa on ranskalaisia sävyjä.

Magnus Lindberg (1958)

…de Tartuffe, je crois (1981)

Artturi: “Aluksi esittelyssä on nuori Magnus Lindberg ja hänen suosionosoituksensa ranskalaiselle näytelmäkirjallisuudelle ja Molièrille.

Iivari: “Magnus oli suurinpiirtein ikäiseni säveltäessään tämän teoksen. Tässä biisissä mennään ääripäästä toiseen. Välillä musiikki on tonaalista ja välillä tahtiviivat poistetaan. Jousisoittajat pääsevät puhumaan, kuiskailemaan ja viheltämään. Tässä näkyy nuoren miehen palo ja kiinnostus siihen, mitä kaikkea säveltämisessä voi tehdä.”

Artturi: “Tämä on myös ajankuva säilyttäen kuitenkin eheyden. Harkittua ja hyvin rakennettua musiikkia.”

“Tähän sisältyy myös muisto, kun esitettiin Iivarin kanssa tämä Musiikkitalossa muistotilaisuudessa. Ekassa pöydässä istuivat Magnus Lindberg ja Esa-Pekka Salonen. Se oli ehkä vähän veretseisauttava hetki, mutta siitä selvittiin. Mehän vedettiin se hyvin!”

Camille Saint-Saens (1835-1921)

Danse macabre (Kalmantanssi) op. 40 (1874)

Tuttu Kalmantanssi ja luurankojen tanssia hautausmaalla.

Artturi: “Tämä teos on ollut äärimmäisen rakas lapsuudesta asti. Siinä luurangot tanssivat hautausmaalla. Tällä kertaa teos kuullaan harvinaisena sovituksena: versiona viululle ja sellolle. On äärimmäisen visuaalinen kokemus kuunnella tämä biisi.”

Iivari: “Se vie lapsuuden Mikki Hiiri -animaatioon, jossa Disney-hahmot viettävät Halloween-juhlaa luurankojen tanssiessa. On kyllä yllättävää, miten tällainen iso orkesteriteos on näin toimiva kahdella instrumentilla esitettynä.”

Kaija Saariaho (1952-2023)

Aure (2011)

Ranskalaisia näkyjä, äänen värähtelyä ja matka toiseen todellisuuteen.

Iivari: “Tämä Kaija Saariahon Aure oli minulle uusi tuttavuus. Kun halusimme suomalaista musiikkia kaikkiin festivaalin konsertteihin, Ranska ja Kaija Saariaho olivat tietysti luonteva yhdistelmä. Tässä teoksessa kuuluu ihan ensimmäisistä äänistä lähtien Saariahon maailma. Uskon että näillä soittajilla esitettynä siitä tulee tosi vaikuttava.”

Artturi: “Musiikkitalossa oli Saariaho-festivaali juuri ennen Kaijan kuolemaa. Silloin pääsin tutustumaan Kaijan kamarimusiikkiin, ja se teki vaikutuksen.”

Francis Poulenc (1899-1963)

Klarinettisonaatti (1962)

1. Allegro tristamente

2. Romanza

3. Allegro con fuoco

Poulencin klarinettisonaatissa on merkillistä outoutta ja valtavaa kauneutta.

Iivari: “Poulencin musiikkia voisi luonnehtia yleisesti ironiseksi ja hassuksi, mutta tämä on vähiten sitä. Nyt mennään todella sisälle jonnekin. Klarinettisonaatti on spontaania musiikkia, jossa ikinä ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee. Värit vaihtuvat neljän tahdin välein.”

“Kuultuani Poulencin Karmeliittasisaret-oopperan minulla on ollut sellainen Poulenc-rakkauskausi. Olen kuunnellut ja soittanut Poulencia niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Siitä ei ikinä lopu asiat joista innostuu.”

Artturi: “Hauskaa, mutta itselläni on ollut ihan samanlainen kokemus. Se on vaan niin fantastista musiikkia. Tämä sonaatti on tosi kompakti sävellys.”

Iivari: “Klarinettisonaatti on Poulencin viimeisiä sävellyksiä, sävelletty vain vuosi ennen kuolemaa. Karmeliittasisaret on myös loppuajan tuotantoa. Näissä sävellyksissä on kuultavissa samanlaisia asioita.”

Artturi: “Ja Poulencista tulee mieleen Ravel. Koskaan et tiedä, mihin harmonia on menossa. Mutta silti se suunta tuntuu aina parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, vaikka onkin yllättävä.”

Lili Boulanger (1893-1918)

Deux pièces pour trio (1914):

D’un soir triste (Surullinen ilta)

D’un matin de printemps (Kevätaamu)

Lili Boulangerin kaksi kappaletta tarjoavat vastakohtia, haaveilua ja emotionaalisia hetkiä.

Iivari: “Nämä kappaleet menevät eniten ranskalainen musiikki -kategoriaan. Ne ovat myös aivan elämän viimeisillä hetkillä sävellettyjä.”

“Surullinen ilta -kappaleessa on selkeästi kuultavissa suurta synkkyyttä ja murskaavaa voimaa. Tämän konsertin teoksista sitä on ehkä vaikeinta ymmärtää. Säveltäjä on ollut jo syvällä oman päänsä sisällä, ja aika pimeässä kuljetaan koko kappaleen ajan. Toisaalta sieltä pilkahtaa myös maailman kauneimpia laulavia kohtia. Kevätaamu on sille kontrastina kevyempi ja avoimempi, vaikka siinäkin on aika riehakasta, periksiantamattoman rajua meininkiä.”

Artturi: “Se on näyttävä loppuhuipennus, jonka jälkeen yleisö lähtee kotiin ehkä ristiriitaisissa tunnelmissa. Mahdollisuuksia monenlaisiin tunnereaktioihin on.”

Maalaus: Timo Hanhinen

Jaa tämä tapahtuma

bottom of page