RAUHA

Osta liput 

Kesto: n. 1 h

Anton Webern: Langsamer Satz

Zoltán Kodály: Adagio sellolle ja pianolle

Amy Beach: 3 Compositions, op. 40

Johannes Brahms: Klarinettitrio a-molli op. 114

Esiintyjät:

Rebecca Roozeman, viulu

Otto Antikainen, viulu

Charlotta Westerback, alttoviulu

Artturi Aalto, sello

Jussi Uuksulainen, klarinetti

Iivari Aalto, piano

Festivaaliviikonlopun ohjelmaesittelyt perustuvat taiteellisten johtajien Artturi ja Iivari Aallon keskusteluihin, joissa käydään läpi teosten alkuperää ja henkilökohtaista suhdetta niihin.

Anton Webern: Langsamer Satz

Artturi: Soitimme jo edellisellä festarilla tällä kvartettikokoonpanolla. Koska se toimi niin hyvin, on kiva päästä tekemään se uudestaan. Webernin Langsamer Satz rinnastetaan monesti samaan tyyliin tai aikakauteen kuin nuori Arnold Schönberg, se on myöhäistä yltiöromantiikkaa.

Sävellys on saanut inspiraationsa, kun Webern oli kihlattunsa kanssa patikointimatkalla ja hänen piti säveltää kokonainen moniosainen kvartetto, mutta hän tuli säveltäneeksi tämän yksiosaisen, joka oli tarkoitettu rakkauslauluksi tulevalle vaimolle. Se johdattaa lämpimien ja aitojen, syvien ja intohimoisten tunteiden äärelle.

Zoltán Kodály: Adagio sellolle ja pianolle

Iivari: Kamppailtiin sen kanssa, mitä piano-sello-musiikkia ohjelmassa voisi olla. Kun veljeksinä teemme tämän festarin taiteellista suunnittelua, haluttiin että se näkyisi tällä kertaa enemmän myös ohjelmistossa. Mietimme piano-sello-duoja ja jotakin ihanaa musiikkia Pärtin lisäksi.

Kodály ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen autuaasta, ihanasta musiikista. Tämä on myös alkupäästä hänen sävellystaivaltaan ja siinä mielessä tosi herkkä kappale.

Webern ja Kodály ovat olleet 22 ja 23, kun he ovat säveltäneet näitä teoksia. On siinäkin mielessä hauska yhteensattuma soittaa sellaista, joka on meidän ikäisenä sävelletty meidän kokoonpanolle.

Artturi: Niin, haluamme profiloitua myös tietynlaiseksi duoksi muussakin kuin festivaalin logistiikassa ja suunnittelussa.

Kodályn teos sopii myös kummankin mielenmaisemaan ja estetiikkaan. Kun miettii sitä, ei malta odottaa, että pääsee tekemään sitä yhdessä. On samanlainen käsitys siitä ja pääsemme varmaan duona eduksemme esiintymään pelkästään tyylinkin puolesta.

Iivari: Toivottavasti!

Iivarin muisto:

“Yhtenä aamuna herätessäni kännykässäni oli hirveä määrä vastaamattomia puheluita, että pitäisi saada illaksi tuuraaja konserttiin Kauppisen Tatun kanssa. Saman päivän aikana harjoitukset, ja piti keksiä kokonainen konsertillinen musiikkia. Tatu ehdotti tätä Kodály’ta, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Jouduin aika pitkälti fraseeraamaan intuition pohjalta, kun ei ollut mitään kuulokuvaa kappaleesta. Nyt on kiva päästä rauhassa ajatuksen kanssa tekemään tämä kappale uudestaan Artturin kanssa.”

Amy Beach: 3 Compositions, op. 40

Iivari: Minulla on aina ollut jotenkin henkilökohtainen suhde Amy Beachin musiikkiin. Olen aina päässyt siihen heti sisään. Sävellyksissä joita olen eniten kuunnellut, on ollut jotain ylitsevuotavaa ja avointa tunteellisesti. Nämä valitut biisit eivät ole ehkä niin ylitsevuotavia, mutta niissä on joku samanlainen herkkyys ja kauneus koko ajan läsnä, joka toimii tähän konserttikokonaisuuteen. En tiedä onko tämä vain oma assosiaatio, mutta Beachin musiikissa on jotain tosi välitöntä: se tuntuu heti joltain.

Artturi: Kun kuulen jotain tiettyjä osia näistä kolmesta kappaleesta, tunnelmia tai harmonioita, se assosioituu mielestäni samanlaiseen romantiikkaan, mitä suomalainen klassinen musiikki samoina aikoina oli. Se saa musiikin tuntumaan tutulta ja samastuttavalta. On myös kiva esitellä tämä duo.

Iivari: Niin, kaikki duot ovat meidän konserteissa tosi erilaisia.

Amy Beachin elämää varjosti oma aviomies, mikä oli tavallista 1800-1900-lukujen taitteessa. Hänen tapauksessaan se taisi mennä niin, että mies rajoitti Amyn pianistin uraa, joten hän alkoi säveltää enemmän. Hänellä onkin laaja tuotanto musiikkia. Nyt kuullaan teoksia, jotka eivät ole hänen tuotannostaan eniten esitettyjä.

Johannes Brahms: Klarinettitrio a-molli op. 114

Artturi: Brahms oli käytännössä melkein lopettanut säveltämisen, kun hän kuuli äärimmäisen taitavaa klarinetistia, joka innosti häntä jatkamaan työtä. Klarinettitrion lisäksi hän sävelsi vielä klarinettikvinteton ja kaksi klarinettisonaattia, joista tuli hänen viimeisiä kamariteoksiaan.

Iivarin kanssa meillä on ollut aina syvempi suhde tähän klarinettitrioon kuin -kvintettoon, jota esitetään paljon enemmän.

Iivari: Vaikka myös trio on kamarimusiikkiklassikko, niin se aina jää kvinteton varjoon.

Artturi: Kun miettii tämän trion hidasta osaa tai yksittäisiä atmosfäärejä, niin Brahms tarjoaa rauhan teemaan parasta mitä voi olla. Ilman sen suurempia perusteluja: tämä teos vain sopii tähän ja halusin päästä soittamaan tämän järjettömän hyvän biisin!

Kuva: Susanne Helasvuo